Uudenmaan perusterveydenhuollon voisi järjestää maakunnallisesti

Kirjoitukseni 25.9.2012 Helsingin Sanomien Mielipide palstalla

Ter­vey­den­huol­lon ke­hit­tä­mi­sen asian­tun­ti­ja­na olen seu­ran­nut huo­lis­sa­ni hal­li­tuk­sen kun­ta­uu­dis­tus­han­ket­ta se­kä yri­tys­tä uu­dis­taa so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mis­vas­tuu. Mi­nus­ta oli­si tär­keää ky­syä en­sin, mi­ten jul­ki­sis­ta pal­ve­luis­ta, ku­ten ter­vey­den­huol­los­ta, vas­tuus­sa ole­vis­ta or­ga­ni­saa­tiois­ta saa­daan tar­peek­si osaa­via mark­ki­na­toi­mi­joi­ta. Kun­tien, sai­raan­hoi­to­pii­rien ja maa­kun­ta­liit­to­jen ase­maa ja teh­tä­viä oli­si hy­vä poh­tia uu­del­leen täs­tä nä­kö­kul­mas­ta.

On jo pit­kään ol­lut sel­vää, et­tä ny­kyi­sen kal­tai­nen kun­ta­ve­toi­nen mal­li ei toi­mi Uu­del­la­maal­la riit­tä­vän hy­vin. Pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­tien liit­tä­mi­nen puo­li­vä­ki­sin yh­teen ei kui­ten­kaan rat­kai­se kaik­kein kes­kei­sim­piä on­gel­miam­me. Rat­kai­su voi­si ol­la sen si­jaan ai­na­kin kaa­voi­tuk­sen, asun­to­po­li­tii­kan, jouk­ko­lii­ken­teen, ym­pä­ris­tö­pal­ve­lu­jen ja ter­vey­den­huol­lon jär­jes­tä­mi­nen maa­kun­nal­li­ses­ti kun­ta­lii­tok­sis­ta riip­pu­mat­ta.

Hel­sin­ki ja muut Uu­den­maan kun­nat hoi­tai­si­vat it­se­näi­ses­ti niin sa­no­tut lä­hi­pal­ve­lut, ku­ten päi­vä­hoi­don, pe­rus­ope­tuk­sen ja ko­ti­pal­ve­lut. Ne tu­li­si tuot­taa käyt­tä­jä­läh­töi­ses­ti.

Meil­lä on jä­mäh­det­ty kiis­te­le­mään re­surs­sien li­sää­mi­ses­tä tai te­hos­ta­mi­ses­ta, vaik­ka pi­täi­si pyr­kiä vai­kut­ta­vuu­teen – kun­ta­lais­ten ja yh­teis­kun­ta­ta­lou­den nä­kö­kul­mas­ta. Jul­ki­sen sek­to­rin ja yri­tys­ten vä­li­nen yh­teis­työ kai­paa myös ny­kyis­tä jä­sen­ty­neem­piä ja hal­li­tum­pia muo­to­ja se­kä uu­den­lais­ten työ­ka­lu­jen, ku­ten in­no­va­tii­vis­ten ja esi­kau­pal­lis­ten han­kin­ta­mal­lien, tu­lok­sel­lis­ta hyö­dyn­tä­mis­tä.

Ra­pau­tu­van, keik­ka­lää­kä­rei­hin tu­keu­tu­van pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ohi ai­ka on aja­nut kauan sit­ten. Kun ot­taa huo­mioon nä­mä tar­peet, on­kin yhä vai­keam­pi ym­mär­tää, mik­si jot­kut ovat toi­vo­neet Hel­sin­gin ja Uu­den­maan sai­raan­hoi­to­pii­riä (Hus) pil­kot­ta­vak­si. Pi­kem­min­kin kan­nat­tai­si poh­tia, tu­li­si­ko pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ydin siir­tää pois kun­nil­ta.

Hu­sis­sa on läh­det­ty ta­voit­te­le­maan osaa­mi­sen vah­vis­tu­mis­ta ja kus­tan­nus­te­hok­kuut­ta mo­nin ta­voin. Yk­si niis­tä on toi­min­to­jen ja osaa­mi­sen kes­kit­tä­mi­nen. Esi­merk­ki uu­den­lai­ses­ta osaa­mis­kes­kit­ty­mäs­tä on uu­si Las­ten­sai­raa­la, jo­ka ra­ken­ne­taan toi­vot­ta­vas­ti pian. Sa­mal­la py­ri­tään myös tur­vaa­maan hen­ki­lö­kun­nan saa­ta­vuus hu­pe­ne­vien työn­te­ki­jöi­den mark­ki­noil­la.

Hu­sis­sa teh­tä­vää huip­pu­tut­ki­mus­ta ei puo­les­taan voi ol­la, jos toi­min­nal­la ei ole riit­tä­vän laa­jaa poh­jaa. Hus­lab, jon­ka pal­ve­luis­sa yh­dis­ty­vät ny­kyään pe­rus­ter­vey­den­huol­to ja eri­kois­sai­raan­hoi­to, on hy­vä esi­merk­ki lä­hes maa­kun­nal­li­ses­ti toi­mi­vas­ta ja kes­kit­tä­mäl­lä hyö­tyä tuot­ta­vas­ta Hu­sin lii­ke­lai­tok­ses­ta.

Hu­sin toi­min­nas­sa on to­ki ke­hit­tä­mis­tar­pei­ta niin omis­ta­ja­kun­tien kuin Hu­sin omien­kin toi­mi­joi­den nä­kö­kul­mas­ta. Nii­hin voi­daan kui­ten­kin tart­tua ha­lut­taes­sa jo ny­kyi­ses­sä or­ga­ni­saa­tios­sa. Hu­sin ja kun­tien pe­rus­ter­vey­den­huol­lon suu­rim­mat haas­teet liit­ty­vät yh­tei­ses­ti joh­det­tu­jen ja mää­ri­tel­ty­jen hoi­to­ket­ju­jen se­kä po­ti­laan ko­ko­nais­tar­peis­ta läh­te­vän lä­hes­ty­mis­ta­van puut­tee­seen. Rat­kai­se­mat­ta on myös kus­tan­nus­te­ho­kas ta­pa siir­tää eri­kois­sai­raan­hoi­don osaa­mis­ta jär­ke­väl­lä ta­val­la pe­rus­ter­vey­den­huol­toon ja vaik­ka suo­raan ko­tei­hin­kin.Tä­hän kaik­keen oli­si voi­tu tart­tua jo vuo­sia sit­ten. Nyt on jo­ka ta­pauk­ses­sa hy­vä het­ki toi­mia, kun Hus ja kun­nat suun­nit­te­le­vat yh­tei­sen Apot­ti-po­ti­las­tie­to­jär­jes­tel­män han­kin­taa. Jär­jes­tel­män suun­nit­te­lu- ja han­kin­ta­pro­ses­si on hy­vä esi­merk­ki sii­tä, mik­si me tar­vit­sem­me osaa­via jul­ki­sia or­ga­ni­saa­tioi­ta ja uu­den­lai­sia toi­min­ta­mal­le­ja.
Suzan Ikävalko
Huslabin johtokunnan pj.
HUSin hallituksen jäsen (vihr.)

Onko connectivity – mahdollistava yhteentuleminen avain kestävään hyvinvointiin?

Kuulin menneellä viikolla inspiroivan alustuksen Design & Health konferenssissa. Maailmalla menestyksekkäästi kaupunkiympäristöjä uudistava amerikkalainen Mark Johnson (syntyperältään tosin puoliksi tanskalainen ja puoliksi englantilainen) kuvasi hienosti kaupunkikehityksen elinkaaren vaiheita.

Hän kertoi, miten tällä hetkellä tavoittelemme kestävää kehitystä, seuraavaksi hyvinvointia laajasti ymmärrettynä (jota ei ole ilman edellistä) ja pidemmällä aikavälillä oikeudenmukaisuus tulee nousemaan vääjäämättä keskiöön maapallon resurssien
huvetessa.

Eräs ystäväni puolestaan totesi samana päivänä jotenkin luovuttaneen oloisena, että julkinen sektorimme on kuin ”neukkutalous”: jähmeä ja ei mahdollistava. Samainen ystävä on vuosia pyörittänyt vapaaehtoispohjalta lasten ja nuorten joukkueliikuntaa järjestävää seuratoimintaa. Siinä on tullut lyötyä päätä seinään muutamaan otteeseen Helsingin kaupungin byrokratian ja sääntöjen kanssa tavalla, joka todellakaan ei kannusta yhteiseen tekemiseen ja osallisuuden lisäämiseen.

Itse toivoisin, että kaikki te rakkaat ystävät ja hyvät tyypit, jotka olette siellä ”melkein luovuttaneiden” puolueessa, lähtisitte omalta osaltanne muuttamaan tilannetta!  Minusta sana ”connectivity” kuvaa hyvin sitä mitä pitäisi tavoitella sekä fyysisessä kaupunkisuunnittelussa että ihmisten, ideoiden ja toimijoiden kanssakäymisessä. Tarvitsemme mahdollistavaa yhteentulemista, jotta kaupunki kukoistaa ja ihmiset saadaan mukaan.

Uusi sukupolvi tietää jo tämän ja osaa siinä toimia. Vain jakamalla, joustavalla yhteisellä tekemisellä ja siilojen rajat rikkomalla saamme parempia palveluita ja kaupunkiympäristöjä sekä hyvinvoivaa yhteiskuntaan aikaan.

Lääkärit eivät yksin ratkaise keskenään terveydenhuollon haasteita eivätkä lastensuojelun työntekijät saa perheiden haasteita hanskaan ilman muita toimijoita ja näiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Sama koskee muitakin toimialoja.

Meillä on hieno yhteiskunta monella mittatikulla mitattuna! Jotta se kehittyisi edelleen, niin tarvitsemme sekä rakenteellisesti että asenteellisesti uudistuvaa julkista sektoria. Tämä puolestaan ei tapahdu ilman osaavia ja laajaa näkökulmaa omaavia poliittisia päättäjiä – tässä olisi yksi sellainen tarjolla : )

Näin leikkimielisesti sanottuna, mutta erittäin vakavassa asiassa: jos haluat pois ”neukkulasta”: äänestä ja aktivoidu joka tapauksessa,  ihmeitä tehdään yhdessä!