HUS, Helsinki ja valinnanvapaus uudessa SOTE:ssa

Kun Helsingin- ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin (HUS) hallitus päätti vuoden 2017 talousarviosta osana tätä päätöstä hyväksyttiin myös strategisia tavoitteita. Niihin lisättiin esityksestäni yksimielisesti seuraava; ”Sosiaali- ja terveyspalvelujen preventiota (ennaltaehkäisyä) ja peruspalveluja vahvistava rakennemuutos etenee Uudellamaalla”. Mittarina toteutukselle on nyt alkuvaiheessa sovittu seuraava: ”Jokaisen kunnan kanssa on sovittu konkreettiset toimenpiteet tavoitteen edistämiseksi ja toimenpiteiden toteuttaminen on käynnistetty”.

Tässä on tavoitteena palveluiden tarkoituksenmukainen integraatio, kustannusvaikuttavuus ja potilaslähtöisyys. Toivon, että tämä osaltaan vauhdittaa tarvittavia uudistuksia SOTE -palveluissa Helsingissä ja Uudellamaalla

Uudessa SOTE:ssa pitäisi olla mahdollista ohjata palvelutuotantoa vastaavasti kokonaisuuden, veronmaksajien ja potilaiden kannalta parempaan ja vaikuttavampaan suuntaan – myös valinnanvapauden toteutuessa. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys valinnan vapaudesta ei tätä mahdollista. Vaarana on kustannusten karkaaminen käsistä. Hyvin toteutettuina uudistuksilla on mahdollista jopa säästää kustannuksissa ylimenokauden jälkeen.

Henkilökohtaisesti kannatan hyvin toteutettua ja ohjattua valinnan vapautta peruspalveluissa – jos sen avulla pystymme takaamaan, että kaikki ihmiset saavat tarvitsemiaan palveluita ilman viivettä – ja siten, että palveluissa myös investoidaan ennaltaehkäisyyn ja parempaan vaikuttavuuteen. Tämä on välttämätöntä, sillä pelkästään hoitava lääketiede on tullut tiensä päähän. Tulevaisuudessa tautien syntymistä voidaan ja pitää ehkäistä nykyistä tehokkaammin.

Tällainen lähtökohta yhdistettynä valinnan vapauteen edellyttää kuitenkin palvelutuotannon ohjaamista ja arviointia, jotta voidaan todentaa, kehittyvätkö palvelut haluttuun suuntaan ja saammeko vastinetta verovaroille. Asetettavissa tavoitteissa tulee näkyä kustannusten lisäksi laatu ja vaikuttavuus. Lisäksi tarvitsemme mittarit, joilla todentaa tuloksia. Mittaamisen kannalta keskeisimmät kehittämiskohteet liittyvät asiakkailta kerättävään tietoon eli asiakaskokemukseen kuten asiakkaan raportoimaan toimintakykyyn, terveydentilaan ja turvallisuuden kokemukseen. Näiden tietojen kerääminen ja systemaattinen hyödyntäminen puolestaan edellyttää menetelmien ja tietojärjestelmien kehittämistä.

Aikalisä on siis joka tapauksessa tarpeen, jotta valmiudet SOTE-uudistuksen hallittuun toteuttamiseen ovat kohdallaan ja jotta järjestämisvastuullinen taho saa tarvitsemansa työkalut ja tietopohjan palvelujärjestelmän strategiseen ohjaamiseen. Yksi suurimpia haasteita tulee olemaan hyvien johtajien rekrytointi näihin tehtäviin.

Ketterä kehittäminen keskeneräisessä SOTE-järjestelmässä on hankalaa. Helsinkiläiset ansaitsevat helposti saatavissa olevat, toimivat ja laadukkaat terveys- ja sosiaalipalvelut, mutta vauhtisokeuden myötä olemme vaarassa menettää ei vain lapsen pesuveden mukana vaan kokonaisen päiväkodin.

Koulujen ja sairaaloiden sisäilmaongelmat tulevat korjaamattomina kalliiksi

Koulujen ja muiden julkisten rakennusten sisäilmaongelmat ovat merkittäviä ja todellisia Helsingissäkin – ja niihin on suhtauduttava vakavasti. Näissä rakennuksissa oleskellaan pitkiä aikoja päivästä. Sairaaloissa myös hoidetaan sairaita ihmisiä, joiden ei myöskään soisi altistuvan vielä lisää terveyttä heikentäville tekijöille. HUS:n silmäsairaala joutui juuri evakkoon rakennuksesta, jossa nämä ongelmat ovat muhineet jo vuosia. Lasku veronmaksajille tästä yksittäisestä tapauksesta on pelkästään suorina kustannuksina noin 2 miljoonaa. Helsingin talous on vahva ja nyt on aika kuroa umpeen tätä korjausvelkaa.

Ongelmien pyörittelyn sijaan on myönnettävä, että meillä on valitettavasti rakennettu sutta ja korjattava rakennukset kuntoon – tietoa kyllä riittää. Ihmisten terveys ei kuulu kokeilukulttuuriin ja on täysin vastuutonta altistaa ihmisiä pysyville terveyshaitoille.Tiedän tämän myös omasta kokemuksestani – täysin terve perheemme sairastui vanhassa kodissamme ja syy-yhteys todennettiin. Suosittelen perehtymään professori Mirja Salkinoja-Salosen tutkimuksiin kosteusvauriomikrobien myrkyllisyydestä, niiden pesiytymisestä rakenteisiin, kyvystä mukautua muuttuviin olosuhteisiin ja terveysvaikutuksista. Sieltä löytyy myös selitys sille, miksi ihmiset reagoivat ja miten. Uskon, että Salkinoja-Salonen on oikeilla linjoilla sen suhteen missä ongelman ydin on. Ongelmat ovat siis tunnistettu, nyt pitää vielä huolehtia siitä että ne tunnustetaan yleisesti ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Tässä kansanedustaja Satu Hassin perusteellinen kirjoitus aiheesta.

Rakennusteollisuutta ja tilaajia ei pidä päästää kuin koira veräjästä. Kyse on pitkälti asenteista, välinpitämättömyydesta ja huolimattomuudesta. Peräänkuulutan vastuullisuuta, ammattiylpeyttä ja oman työn arvostusta, jonka tuloksena syntyy terveitä ja pitkäikäisiä rakennuksia, joissa ihmisten on hyvä työskennellä, olla ja elää.

Tässä linkissä virkistävän maalaisjärkinen ja ratkaisukeskeinen rakennusprojekti Kajaanista; Muutama pointti terveestä rakentamisesta ja sisäilmaongelmien ehkäisystä;
– Tuulettaminen ennen ja jälkeen pinnoittamisen – kosteus ja ärsyttävät yhdisteet haihtuvat ennen käyttöönottoa toisin kuin nykykäytännöillä
– Materiaalit eivät ole yhteensopivia. Täten niistä voi erittyä erilaisia yhdisteitä, jotka aiheuttavat reaktioita -> ennen tämä osattiin ja nytkin on mahdollista käyttää materiaaleja, joista ei aiheudu terveysahaittaa. Unohtakaa muovimatot.
– Liian varhainen pinnoittaminen aiheuttaa ongelmia rakennustyömailla -> jokaisesta pinnoitetusta pinnasta on otettava kosteusnäytteet. Märkää ei saa jättää pinnotteiden alle
– Rakentamiseen on varattava riittävästi aikaa suunnitteluvaiheessa ja työn valvonta on oltava kunnossa.

HELPPOA VAI MITÄ? – VAADITAAN NÄIN TOIMITTAVAKSI KAIKKIALLA!

Pormestariehdokas Jan Vapaavuoren helisevät vasket ja kilisevät kulkuset

Kun minä olin lapsi, istuin Helsingissä rukoushuoneen perällä ja kuuntelin imaamin laulavaa ääntä. Kun minä olin lapsi, meillä puhuttiin kotona suomea, ruotsia ja tataarin kieltä. Kun minä olin lapsi kuulin isäni suvun tarinoita monikulttuurisesta ja kansainvälisestä Viipurista. Kun minä olin lapsi, kertoi tataari isoäitini kuinka he asuttivat Katajanokan kodissaan Karjalan evakkoja. Kun minusta tuli nuori ja aikuinen jatkoin tätä rikasta elämää omannäköisenä maailmalla.

Kun tänään katson ympärilleni kotikaupungissani Helsingissä näen uusia häivähdyksiä tästä moninaisuuden rikkaudesta, mutta näen myös uhkakuvia ja pelkoja, joita en uskonut näkeväni. Syksyllä tein töitä sen eteen, että Helsinki myönsi kuntapaikat niitä tarvitseville täällä asuville alaikäisille turvapaikan saaneille nuorille. Halusin, että he voisivat aloittaa uuden elämän turvassa edes jossakin. Rahat kotoutumiseen tulevat valtiolta, joten oli käsittämätöntä, että Helsinki oli aluksi valmis lähettämään tänne jo juurtuneet nuoret Jyväskylään ja ympäri Suomea entistä rikkinäisempinä. Yksi näistä nuorista on 16-vuotias afgaanipoika Mahmoud, joka lopulta sai kodin siskoni perheestä Vantaalta. Unettomat yöt ja ahdistus lievenivät hitaasti, mutta varmasti ja nyt hänellä on enää huoli pikkuveljestä, joka jäi vieraiden hoteisiin lähtömaahan Iraniin.

Aikuisten turvapaikanhakijoiden tilanne on kärjistynyt kielteisten turvapaikkapäätösten tippuessa talven kuluessa. Monet päätökset ovat olleet virheellisiä, epäinhimillisiä, kohtuuttomia ja lain hengen vastaisia – osin myös rikkoneet lakia, kuten tänäänkin saimme HS:stä lukea. Helsingin Rautatieaseman edustalla olemme todistaneet jo usean viikon ajan pakolaisten hätää ja epätoivoa keskellä kylmää Suomen talvea. En tunnista omaa arvomaailmaani enkä oikeudenmukaisuutta hallituksen politiikassa enkä lainsäädännön tulkinnassa, joka karkottaa 18-vuotiaan kauas pois perheestään täysi-ikäisyyden varjolla. Ovatko tällaiset päätökset ihmisten tekemiä vai ovatko jotkut meistä jo muuttuneet koneiksi?

Me vihreät Helsingissä olemme tehneet parhaamme turvataksemme perusoikeudet myös pakolaisille ja paperittomille mm. sananvapauden sekä terveydenhuollon osalta. Kokoomuslaiset päättäjät ovat vaatineet rauhanomaista mielenilmausta purettavaksi ja suhtautuneet nihkeästi terveydenhuollon tarjoamiseen sitä tarvitseville.

Kokoomuksen pormestariehdokas Jan Vapaavuori toteaa Helsingin Sanomien 9.3. etusivun pormestarikampanjansa mainoksessa, että meillä helsinkiläisillä on onneksi suuri sydän, emmekä jätä ketään oman onnensa nojaan – ja että jatkossakin huolehdimme niistä, joita elämä on kolhinut. Tunnen Jannen ja arvostan hänen toimiaan –  taisi jopa olla niin, että Viipurin isoäitini hoiti häntä tovin lapsena. Mielelläni uskoisin siksi vaalimainoksen kieltä, mutta kokoomuksen teot ja linjaukset saavat sen kuulostamaan helisevältä vaskelta ja kilisevältä kulkuselta. Tänä aikana tarvitsemme rakkauden tekoja.

 

HYKS:n erikoissairaanhoito kehittää toimintaansa yhteistyössä potilaiden kanssa

Samalla kun poliittinen SOTE-keskustelu soutaa ja huopaa edestakaisin joka kolmas suomalainen sairastuu vuosittain syöpään. Pelkästään HYKS Syöpäkeskuksessa hoidetaan noin 24 500 potilasta vuodessa. Potilaiden lisäksi tauti koskettaa myös heidän perheitään ja läheisiään monin tavoin. Siksi onkin ilahduttavaa huomata, että lääkärivetoisessa organisaatiossa on haluttu lähestyä potilaan hoitoa kokonaisvaltaisemmin kuin ennen eikä politiikan ole annettu hidastaa uudistumisen tahtia.

Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että potilaat on otettu mukaan myös toiminnan kehittämiseen. Syksyllä 2016 HYKS Syöpäkeskuksessa aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen potilasraati, johon kuuluu Syöpäkeskuksessa hoidossa olevia tai hoidossa olleita potilaita. HYKS:ssä on kartoitettu syöpäpotilailta, heidän omasiltaan sekä syöpää hoitavalta terveydenhuollon henkilökunnalta erilaisia haasteita, joita he ovat kohdanneet arjessa, hoidon aikana tai sen jälkeen. Esiin on noussut mm. potilaan ja terveydenhuoltohenkilökunnan välinen vuorovaikutus ja potilaille lähetettävien ohjeiden ja kirjeiden puutteet.

Potilaita on ollut mukana myös uuden Siltasairaalan suunnittelussa, joka on HUS:n kaikkien aikojen merkittävin rakennushanke. Siltasairaalaan valmistuu uudet modernit tilat Syöpäkeskuksen ja Töölön sairaalasta siirtyvien leikkaustoimintojen käyttöön – pian valmistuva uusi Lastensairaala saa näin Meilahden mäelle hienon naapurin.

Digitaaliset palvelut tehostavat seurantaa, tiedon kulkua ja potilaan osallisuutta

Syöpäkeskus on ottanut aktiivisesti käyttöön myös erilaisia digitaalisia palveluja kuten Noona, joiden on tarkoitus antaa potilaille mahdollisuus asioida henkilökunnan kanssa vaivattomasti silloin kun potilaille parhaiten sopii. Ne ovat käytössä myös syöpähoitojen aikaisen voinnin ja hoitojen jälkeisen ajan seurannassa. Tavoitteena on myös palveluiden parempi kustannusvaikuttavuus – mukava asia myös veronmaksajien kannalta 🙂

Syöpäkeskuksen sivustolta löytyvät mm. rintasyöpä- ja eturauhassyöpäpotilaiden hoitopolut ja ajankohtaiset tiedot hoitoon pääsyajoista ja potilaiden tyytyväisyydestä keskuksen toimintaan. Potilaille avoimista lääkehoitotutkimuksista ilmoitetaan sekä Syöpäkeskuksen kotisivuilla että Kliinisen tutkimusyksikön Facebook-sivustolla. Keväällä aukeaa puolestaan Terveyskylä-verkkopalveluun uusi Syöpätalo, joka tarjoa tietoa ja tukea kansalaisille, hoitoa potilaille sekä työkaluja ammattilaisille.

Julkinen erikoissairaanhoito näyttää tässä esimerkkiä fiksusta tekemisen tavasta ja samalla se luo edellytyksiä yritysten innovaatioiden käyttöönotolle. Terveydenhoitoon yhdistyy näin kaikkia hyödyttävällä tavalla myös tutkimus- ja elinkeinopolitiikka. Minulla on ollut ilo olla vauhdittamassa ja tukemassa tätä toimintaa HUS:n hallituksen jäsenenä. Jos HUS pystyy levittämään vastaavat parhaat toimintamallit usealle erikoisalalle, niin sille saattaa avautua mahdollisuus ottaa ohjaava ja koordinoiva rooli helsinkiläisten ja muiden uusmaalaisten terveydenhoidossa uudessa SOTE:ssa.