Vihreat johtamaan Uudenmaanliiton ja HUS:n valtuustoja – tavoitteena entista elinvoimaisempi Uusimaa

Kevään kuntavaalien myötä Uudenmaan maakunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi noussut Vihreät on saanut useita tärkeitä kuntarajat ylittäviä johtotehtäviä.

Maakuntavaltuuston puheenjohtajaksi nimettiin helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mari Holopainen ja HUS:n valtuuston puheenjohtajaksi niin ikään helsinkiläinen, HUS:n hallituksessa aiemmin vaikuttanut pitkän linjan kuntapoliitikko Suzan Ikävalko.

HUS:n hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin kaupunginvaltuutettu Jari Oksanen Porvoosta. Oksanen toimii myös HUS:n konsernijaoston varapuheenjohtajana. Maakuntahallituksen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kaupunginvaltuutettu Timo Juurikkala Vantaalta.

”Tuleva maakuntauudistus on yksi Suomen hallintohistorian suurimpia. Vaikka nykymuotoisen maakunnan sekä HUS:n hallintoelinten kausi on normaalia lyhyempi, on se sitäkin tärkeämpi. Yhteinen tavoitteemme on huolehtia, että siirtymäkausi maakuntahallintoon sujuu ilman suuria ongelmia ja haasteet käännetään mahdollisuuksiksi. Uudenmaan vahvuudet kuten osaaminen tulee nostaa kehityksen ja kilpailukyvyn ajureiksi”, toteavat Mari Holopainen ja Timo Juurikkala

Näihin vahvuuksiin kuuluu myös Suomen toiseksi suurin työnantaja ja monia erikoissairaanhoidon valtakunnallisista erityistehtäviä hoitava Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Vihreiden näkemyksen mukaan Meilahden tutkimus- ja opetustyö kannattaa entistä vahvemmin valjastaa osaksi tulevaisuuteen katsovaa innovaatio- ja elinkeinopolitiikkaa.

”Työskentelen myös sen eteen, että palveluiden potilaslähtöinen, tarkoituksenmukainen integraatio etenee Uudellamaalla perustason palveluiden ja erikoissairaanhoidon välillä. Kun työnjako ja yhteistyö pelaa saumattomasti,on tuloksena todennäköisesti myös kustannustehokkuutta, palveluiden parempaa vaikuttavuutta ja asiakastyytyväisyyttä”, lupaa Suzan Ikävalko.

Uudenmaan maakuntavaltuusto piti järjestäytymiskokouksensa 29. elokuuta ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) valtuusto 30. elokuuta.

HUS, Helsinki ja valinnanvapaus uudessa SOTE:ssa

Kun Helsingin- ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin (HUS) hallitus päätti vuoden 2017 talousarviosta osana tätä päätöstä hyväksyttiin myös strategisia tavoitteita. Niihin lisättiin esityksestäni yksimielisesti seuraava; ”Sosiaali- ja terveyspalvelujen preventiota (ennaltaehkäisyä) ja peruspalveluja vahvistava rakennemuutos etenee Uudellamaalla”. Mittarina toteutukselle on nyt alkuvaiheessa sovittu seuraava: ”Jokaisen kunnan kanssa on sovittu konkreettiset toimenpiteet tavoitteen edistämiseksi ja toimenpiteiden toteuttaminen on käynnistetty”.

Tässä on tavoitteena palveluiden tarkoituksenmukainen integraatio, kustannusvaikuttavuus ja potilaslähtöisyys. Toivon, että tämä osaltaan vauhdittaa tarvittavia uudistuksia SOTE -palveluissa Helsingissä ja Uudellamaalla

Uudessa SOTE:ssa pitäisi olla mahdollista ohjata palvelutuotantoa vastaavasti kokonaisuuden, veronmaksajien ja potilaiden kannalta parempaan ja vaikuttavampaan suuntaan – myös valinnanvapauden toteutuessa. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys valinnan vapaudesta ei tätä mahdollista. Vaarana on kustannusten karkaaminen käsistä. Hyvin toteutettuina uudistuksilla on mahdollista jopa säästää kustannuksissa ylimenokauden jälkeen.

Henkilökohtaisesti kannatan hyvin toteutettua ja ohjattua valinnan vapautta peruspalveluissa – jos sen avulla pystymme takaamaan, että kaikki ihmiset saavat tarvitsemiaan palveluita ilman viivettä – ja siten, että palveluissa myös investoidaan ennaltaehkäisyyn ja parempaan vaikuttavuuteen. Tämä on välttämätöntä, sillä pelkästään hoitava lääketiede on tullut tiensä päähän. Tulevaisuudessa tautien syntymistä voidaan ja pitää ehkäistä nykyistä tehokkaammin.

Tällainen lähtökohta yhdistettynä valinnan vapauteen edellyttää kuitenkin palvelutuotannon ohjaamista ja arviointia, jotta voidaan todentaa, kehittyvätkö palvelut haluttuun suuntaan ja saammeko vastinetta verovaroille. Asetettavissa tavoitteissa tulee näkyä kustannusten lisäksi laatu ja vaikuttavuus. Lisäksi tarvitsemme mittarit, joilla todentaa tuloksia. Mittaamisen kannalta keskeisimmät kehittämiskohteet liittyvät asiakkailta kerättävään tietoon eli asiakaskokemukseen kuten asiakkaan raportoimaan toimintakykyyn, terveydentilaan ja turvallisuuden kokemukseen. Näiden tietojen kerääminen ja systemaattinen hyödyntäminen puolestaan edellyttää menetelmien ja tietojärjestelmien kehittämistä.

Aikalisä on siis joka tapauksessa tarpeen, jotta valmiudet SOTE-uudistuksen hallittuun toteuttamiseen ovat kohdallaan ja jotta järjestämisvastuullinen taho saa tarvitsemansa työkalut ja tietopohjan palvelujärjestelmän strategiseen ohjaamiseen. Yksi suurimpia haasteita tulee olemaan hyvien johtajien rekrytointi näihin tehtäviin.

Ketterä kehittäminen keskeneräisessä SOTE-järjestelmässä on hankalaa. Helsinkiläiset ansaitsevat helposti saatavissa olevat, toimivat ja laadukkaat terveys- ja sosiaalipalvelut, mutta vauhtisokeuden myötä olemme vaarassa menettää ei vain lapsen pesuveden mukana vaan kokonaisen päiväkodin.

HYKS:n erikoissairaanhoito kehittää toimintaansa yhteistyössä potilaiden kanssa

Samalla kun poliittinen SOTE-keskustelu soutaa ja huopaa edestakaisin joka kolmas suomalainen sairastuu vuosittain syöpään. Pelkästään HYKS Syöpäkeskuksessa hoidetaan noin 24 500 potilasta vuodessa. Potilaiden lisäksi tauti koskettaa myös heidän perheitään ja läheisiään monin tavoin. Siksi onkin ilahduttavaa huomata, että lääkärivetoisessa organisaatiossa on haluttu lähestyä potilaan hoitoa kokonaisvaltaisemmin kuin ennen eikä politiikan ole annettu hidastaa uudistumisen tahtia.

Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että potilaat on otettu mukaan myös toiminnan kehittämiseen. Syksyllä 2016 HYKS Syöpäkeskuksessa aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen potilasraati, johon kuuluu Syöpäkeskuksessa hoidossa olevia tai hoidossa olleita potilaita. HYKS:ssä on kartoitettu syöpäpotilailta, heidän omasiltaan sekä syöpää hoitavalta terveydenhuollon henkilökunnalta erilaisia haasteita, joita he ovat kohdanneet arjessa, hoidon aikana tai sen jälkeen. Esiin on noussut mm. potilaan ja terveydenhuoltohenkilökunnan välinen vuorovaikutus ja potilaille lähetettävien ohjeiden ja kirjeiden puutteet.

Potilaita on ollut mukana myös uuden Siltasairaalan suunnittelussa, joka on HUS:n kaikkien aikojen merkittävin rakennushanke. Siltasairaalaan valmistuu uudet modernit tilat Syöpäkeskuksen ja Töölön sairaalasta siirtyvien leikkaustoimintojen käyttöön – pian valmistuva uusi Lastensairaala saa näin Meilahden mäelle hienon naapurin.

Digitaaliset palvelut tehostavat seurantaa, tiedon kulkua ja potilaan osallisuutta

Syöpäkeskus on ottanut aktiivisesti käyttöön myös erilaisia digitaalisia palveluja kuten Noona, joiden on tarkoitus antaa potilaille mahdollisuus asioida henkilökunnan kanssa vaivattomasti silloin kun potilaille parhaiten sopii. Ne ovat käytössä myös syöpähoitojen aikaisen voinnin ja hoitojen jälkeisen ajan seurannassa. Tavoitteena on myös palveluiden parempi kustannusvaikuttavuus – mukava asia myös veronmaksajien kannalta 🙂

Syöpäkeskuksen sivustolta löytyvät mm. rintasyöpä- ja eturauhassyöpäpotilaiden hoitopolut ja ajankohtaiset tiedot hoitoon pääsyajoista ja potilaiden tyytyväisyydestä keskuksen toimintaan. Potilaille avoimista lääkehoitotutkimuksista ilmoitetaan sekä Syöpäkeskuksen kotisivuilla että Kliinisen tutkimusyksikön Facebook-sivustolla. Keväällä aukeaa puolestaan Terveyskylä-verkkopalveluun uusi Syöpätalo, joka tarjoa tietoa ja tukea kansalaisille, hoitoa potilaille sekä työkaluja ammattilaisille.

Julkinen erikoissairaanhoito näyttää tässä esimerkkiä fiksusta tekemisen tavasta ja samalla se luo edellytyksiä yritysten innovaatioiden käyttöönotolle. Terveydenhoitoon yhdistyy näin kaikkia hyödyttävällä tavalla myös tutkimus- ja elinkeinopolitiikka. Minulla on ollut ilo olla vauhdittamassa ja tukemassa tätä toimintaa HUS:n hallituksen jäsenenä. Jos HUS pystyy levittämään vastaavat parhaat toimintamallit usealle erikoisalalle, niin sille saattaa avautua mahdollisuus ottaa ohjaava ja koordinoiva rooli helsinkiläisten ja muiden uusmaalaisten terveydenhoidossa uudessa SOTE:ssa.

Helsingin lastensuojelussa ja perhepalveluissa on johtamisvaje

Lastensuojelusta on päivän Helsingin Sanomien mielipideosastolla kaksi juttua rinnan. Alan työntekijä Helsingistä osuu asian ytimeen, hyvään johtamiseen tarpeellisuuteen  – sen sijaan alan suurimman ja hyvin rahoitetun järjestön johtajat tarjoavat ylätason sanahelinää, joka ei käytännössä johda parannuksiin. Helsingin lasten- ja perheiden palvelut sekä lastensuojelu kaipaavat kipeästi perhelähtöistä uudistamista ja hyvää näkemyksellistä johtamista. Vanha tie on kuljettu ajat sitten loppuun.  Asia on tärkeä myös siksi, että kustannukset ja palveluiden tarve on kasvanut vuodesta toiseen Helsingissä. On itseasiassa käsittämätöntä, miten tilanteen on vain annettu jatkua näin epätyydyttävänä hyvn pitkään. Katseeni kääntyy Helsingin Kokoomus vetoiseen SOTE-johtoon.

HUS:n lastenpsykiatria on kehittänyt toimintaansa ottaakseen vastaan jatkuvasti kasvavan potilasvirran ja se tekee hyvää yhteistyötä mm. kouluterveydenhuollon kanssa. Tämä ei kuitenkaan riitä jos Helsinki ei kanna vastuutaan ja laita lasten ja perheiden palveluita uuteen uskoon, Huonoja tuloksia tuottavat perheneuvolat olisi tullut räjäyttää” ajat sitten. Uudistetut palvelut / toimintamallit tulee ottaa käyttöön koko Helsingissä pikaisesti. Pyörää ei edes tarvitse keksiä uudestaan – riittää kun katsoo esim. miten Imatralla on onnistuttu todennetuin tuloksin. Parhaat asiantuntijat ja työntekijät tietävät kyllä mikä toimii. Eikö Helsingin virkamiesjohto tiedä vai eikö se välitä ?

Linkitän vielä HS:ssa 6.1. olleen kirjoituksen, mutta lukaiskaapa ne tämän päivänkin kirjoitukset. http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005034112.html

Uudenmaan perusterveydenhuollon voisi järjestää maakunnallisesti

Kirjoitukseni 25.9.2012 Helsingin Sanomien Mielipide palstalla

Ter­vey­den­huol­lon ke­hit­tä­mi­sen asian­tun­ti­ja­na olen seu­ran­nut huo­lis­sa­ni hal­li­tuk­sen kun­ta­uu­dis­tus­han­ket­ta se­kä yri­tys­tä uu­dis­taa so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mis­vas­tuu. Mi­nus­ta oli­si tär­keää ky­syä en­sin, mi­ten jul­ki­sis­ta pal­ve­luis­ta, ku­ten ter­vey­den­huol­los­ta, vas­tuus­sa ole­vis­ta or­ga­ni­saa­tiois­ta saa­daan tar­peek­si osaa­via mark­ki­na­toi­mi­joi­ta. Kun­tien, sai­raan­hoi­to­pii­rien ja maa­kun­ta­liit­to­jen ase­maa ja teh­tä­viä oli­si hy­vä poh­tia uu­del­leen täs­tä nä­kö­kul­mas­ta.

On jo pit­kään ol­lut sel­vää, et­tä ny­kyi­sen kal­tai­nen kun­ta­ve­toi­nen mal­li ei toi­mi Uu­del­la­maal­la riit­tä­vän hy­vin. Pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­tien liit­tä­mi­nen puo­li­vä­ki­sin yh­teen ei kui­ten­kaan rat­kai­se kaik­kein kes­kei­sim­piä on­gel­miam­me. Rat­kai­su voi­si ol­la sen si­jaan ai­na­kin kaa­voi­tuk­sen, asun­to­po­li­tii­kan, jouk­ko­lii­ken­teen, ym­pä­ris­tö­pal­ve­lu­jen ja ter­vey­den­huol­lon jär­jes­tä­mi­nen maa­kun­nal­li­ses­ti kun­ta­lii­tok­sis­ta riip­pu­mat­ta.

Hel­sin­ki ja muut Uu­den­maan kun­nat hoi­tai­si­vat it­se­näi­ses­ti niin sa­no­tut lä­hi­pal­ve­lut, ku­ten päi­vä­hoi­don, pe­rus­ope­tuk­sen ja ko­ti­pal­ve­lut. Ne tu­li­si tuot­taa käyt­tä­jä­läh­töi­ses­ti.

Meil­lä on jä­mäh­det­ty kiis­te­le­mään re­surs­sien li­sää­mi­ses­tä tai te­hos­ta­mi­ses­ta, vaik­ka pi­täi­si pyr­kiä vai­kut­ta­vuu­teen – kun­ta­lais­ten ja yh­teis­kun­ta­ta­lou­den nä­kö­kul­mas­ta. Jul­ki­sen sek­to­rin ja yri­tys­ten vä­li­nen yh­teis­työ kai­paa myös ny­kyis­tä jä­sen­ty­neem­piä ja hal­li­tum­pia muo­to­ja se­kä uu­den­lais­ten työ­ka­lu­jen, ku­ten in­no­va­tii­vis­ten ja esi­kau­pal­lis­ten han­kin­ta­mal­lien, tu­lok­sel­lis­ta hyö­dyn­tä­mis­tä.

Ra­pau­tu­van, keik­ka­lää­kä­rei­hin tu­keu­tu­van pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ohi ai­ka on aja­nut kauan sit­ten. Kun ot­taa huo­mioon nä­mä tar­peet, on­kin yhä vai­keam­pi ym­mär­tää, mik­si jot­kut ovat toi­vo­neet Hel­sin­gin ja Uu­den­maan sai­raan­hoi­to­pii­riä (Hus) pil­kot­ta­vak­si. Pi­kem­min­kin kan­nat­tai­si poh­tia, tu­li­si­ko pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ydin siir­tää pois kun­nil­ta.

Hu­sis­sa on läh­det­ty ta­voit­te­le­maan osaa­mi­sen vah­vis­tu­mis­ta ja kus­tan­nus­te­hok­kuut­ta mo­nin ta­voin. Yk­si niis­tä on toi­min­to­jen ja osaa­mi­sen kes­kit­tä­mi­nen. Esi­merk­ki uu­den­lai­ses­ta osaa­mis­kes­kit­ty­mäs­tä on uu­si Las­ten­sai­raa­la, jo­ka ra­ken­ne­taan toi­vot­ta­vas­ti pian. Sa­mal­la py­ri­tään myös tur­vaa­maan hen­ki­lö­kun­nan saa­ta­vuus hu­pe­ne­vien työn­te­ki­jöi­den mark­ki­noil­la.

Hu­sis­sa teh­tä­vää huip­pu­tut­ki­mus­ta ei puo­les­taan voi ol­la, jos toi­min­nal­la ei ole riit­tä­vän laa­jaa poh­jaa. Hus­lab, jon­ka pal­ve­luis­sa yh­dis­ty­vät ny­kyään pe­rus­ter­vey­den­huol­to ja eri­kois­sai­raan­hoi­to, on hy­vä esi­merk­ki lä­hes maa­kun­nal­li­ses­ti toi­mi­vas­ta ja kes­kit­tä­mäl­lä hyö­tyä tuot­ta­vas­ta Hu­sin lii­ke­lai­tok­ses­ta.

Hu­sin toi­min­nas­sa on to­ki ke­hit­tä­mis­tar­pei­ta niin omis­ta­ja­kun­tien kuin Hu­sin omien­kin toi­mi­joi­den nä­kö­kul­mas­ta. Nii­hin voi­daan kui­ten­kin tart­tua ha­lut­taes­sa jo ny­kyi­ses­sä or­ga­ni­saa­tios­sa. Hu­sin ja kun­tien pe­rus­ter­vey­den­huol­lon suu­rim­mat haas­teet liit­ty­vät yh­tei­ses­ti joh­det­tu­jen ja mää­ri­tel­ty­jen hoi­to­ket­ju­jen se­kä po­ti­laan ko­ko­nais­tar­peis­ta läh­te­vän lä­hes­ty­mis­ta­van puut­tee­seen. Rat­kai­se­mat­ta on myös kus­tan­nus­te­ho­kas ta­pa siir­tää eri­kois­sai­raan­hoi­don osaa­mis­ta jär­ke­väl­lä ta­val­la pe­rus­ter­vey­den­huol­toon ja vaik­ka suo­raan ko­tei­hin­kin.Tä­hän kaik­keen oli­si voi­tu tart­tua jo vuo­sia sit­ten. Nyt on jo­ka ta­pauk­ses­sa hy­vä het­ki toi­mia, kun Hus ja kun­nat suun­nit­te­le­vat yh­tei­sen Apot­ti-po­ti­las­tie­to­jär­jes­tel­män han­kin­taa. Jär­jes­tel­män suun­nit­te­lu- ja han­kin­ta­pro­ses­si on hy­vä esi­merk­ki sii­tä, mik­si me tar­vit­sem­me osaa­via jul­ki­sia or­ga­ni­saa­tioi­ta ja uu­den­lai­sia toi­min­ta­mal­le­ja.
Suzan Ikävalko
Huslabin johtokunnan pj.
HUSin hallituksen jäsen (vihr.)