Vihreat johtamaan Uudenmaanliiton ja HUS:n valtuustoja – tavoitteena entista elinvoimaisempi Uusimaa

Kevään kuntavaalien myötä Uudenmaan maakunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi noussut Vihreät on saanut useita tärkeitä kuntarajat ylittäviä johtotehtäviä.

Maakuntavaltuuston puheenjohtajaksi nimettiin helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mari Holopainen ja HUS:n valtuuston puheenjohtajaksi niin ikään helsinkiläinen, HUS:n hallituksessa aiemmin vaikuttanut pitkän linjan kuntapoliitikko Suzan Ikävalko.

HUS:n hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin kaupunginvaltuutettu Jari Oksanen Porvoosta. Oksanen toimii myös HUS:n konsernijaoston varapuheenjohtajana. Maakuntahallituksen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kaupunginvaltuutettu Timo Juurikkala Vantaalta.

”Tuleva maakuntauudistus on yksi Suomen hallintohistorian suurimpia. Vaikka nykymuotoisen maakunnan sekä HUS:n hallintoelinten kausi on normaalia lyhyempi, on se sitäkin tärkeämpi. Yhteinen tavoitteemme on huolehtia, että siirtymäkausi maakuntahallintoon sujuu ilman suuria ongelmia ja haasteet käännetään mahdollisuuksiksi. Uudenmaan vahvuudet kuten osaaminen tulee nostaa kehityksen ja kilpailukyvyn ajureiksi”, toteavat Mari Holopainen ja Timo Juurikkala

Näihin vahvuuksiin kuuluu myös Suomen toiseksi suurin työnantaja ja monia erikoissairaanhoidon valtakunnallisista erityistehtäviä hoitava Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Vihreiden näkemyksen mukaan Meilahden tutkimus- ja opetustyö kannattaa entistä vahvemmin valjastaa osaksi tulevaisuuteen katsovaa innovaatio- ja elinkeinopolitiikkaa.

”Työskentelen myös sen eteen, että palveluiden potilaslähtöinen, tarkoituksenmukainen integraatio etenee Uudellamaalla perustason palveluiden ja erikoissairaanhoidon välillä. Kun työnjako ja yhteistyö pelaa saumattomasti,on tuloksena todennäköisesti myös kustannustehokkuutta, palveluiden parempaa vaikuttavuutta ja asiakastyytyväisyyttä”, lupaa Suzan Ikävalko.

Uudenmaan maakuntavaltuusto piti järjestäytymiskokouksensa 29. elokuuta ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) valtuusto 30. elokuuta.

HUS, Helsinki ja valinnanvapaus uudessa SOTE:ssa

Kun Helsingin- ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin (HUS) hallitus päätti vuoden 2017 talousarviosta osana tätä päätöstä hyväksyttiin myös strategisia tavoitteita. Niihin lisättiin esityksestäni yksimielisesti seuraava; ”Sosiaali- ja terveyspalvelujen preventiota (ennaltaehkäisyä) ja peruspalveluja vahvistava rakennemuutos etenee Uudellamaalla”. Mittarina toteutukselle on nyt alkuvaiheessa sovittu seuraava: ”Jokaisen kunnan kanssa on sovittu konkreettiset toimenpiteet tavoitteen edistämiseksi ja toimenpiteiden toteuttaminen on käynnistetty”.

Tässä on tavoitteena palveluiden tarkoituksenmukainen integraatio, kustannusvaikuttavuus ja potilaslähtöisyys. Toivon, että tämä osaltaan vauhdittaa tarvittavia uudistuksia SOTE -palveluissa Helsingissä ja Uudellamaalla

Uudessa SOTE:ssa pitäisi olla mahdollista ohjata palvelutuotantoa vastaavasti kokonaisuuden, veronmaksajien ja potilaiden kannalta parempaan ja vaikuttavampaan suuntaan – myös valinnanvapauden toteutuessa. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys valinnan vapaudesta ei tätä mahdollista. Vaarana on kustannusten karkaaminen käsistä. Hyvin toteutettuina uudistuksilla on mahdollista jopa säästää kustannuksissa ylimenokauden jälkeen.

Henkilökohtaisesti kannatan hyvin toteutettua ja ohjattua valinnan vapautta peruspalveluissa – jos sen avulla pystymme takaamaan, että kaikki ihmiset saavat tarvitsemiaan palveluita ilman viivettä – ja siten, että palveluissa myös investoidaan ennaltaehkäisyyn ja parempaan vaikuttavuuteen. Tämä on välttämätöntä, sillä pelkästään hoitava lääketiede on tullut tiensä päähän. Tulevaisuudessa tautien syntymistä voidaan ja pitää ehkäistä nykyistä tehokkaammin.

Tällainen lähtökohta yhdistettynä valinnan vapauteen edellyttää kuitenkin palvelutuotannon ohjaamista ja arviointia, jotta voidaan todentaa, kehittyvätkö palvelut haluttuun suuntaan ja saammeko vastinetta verovaroille. Asetettavissa tavoitteissa tulee näkyä kustannusten lisäksi laatu ja vaikuttavuus. Lisäksi tarvitsemme mittarit, joilla todentaa tuloksia. Mittaamisen kannalta keskeisimmät kehittämiskohteet liittyvät asiakkailta kerättävään tietoon eli asiakaskokemukseen kuten asiakkaan raportoimaan toimintakykyyn, terveydentilaan ja turvallisuuden kokemukseen. Näiden tietojen kerääminen ja systemaattinen hyödyntäminen puolestaan edellyttää menetelmien ja tietojärjestelmien kehittämistä.

Aikalisä on siis joka tapauksessa tarpeen, jotta valmiudet SOTE-uudistuksen hallittuun toteuttamiseen ovat kohdallaan ja jotta järjestämisvastuullinen taho saa tarvitsemansa työkalut ja tietopohjan palvelujärjestelmän strategiseen ohjaamiseen. Yksi suurimpia haasteita tulee olemaan hyvien johtajien rekrytointi näihin tehtäviin.

Ketterä kehittäminen keskeneräisessä SOTE-järjestelmässä on hankalaa. Helsinkiläiset ansaitsevat helposti saatavissa olevat, toimivat ja laadukkaat terveys- ja sosiaalipalvelut, mutta vauhtisokeuden myötä olemme vaarassa menettää ei vain lapsen pesuveden mukana vaan kokonaisen päiväkodin.

Koulujen ja sairaaloiden sisäilmaongelmat tulevat korjaamattomina kalliiksi

Koulujen ja muiden julkisten rakennusten sisäilmaongelmat ovat merkittäviä ja todellisia Helsingissäkin – ja niihin on suhtauduttava vakavasti. Näissä rakennuksissa oleskellaan pitkiä aikoja päivästä. Sairaaloissa myös hoidetaan sairaita ihmisiä, joiden ei myöskään soisi altistuvan vielä lisää terveyttä heikentäville tekijöille. HUS:n silmäsairaala joutui juuri evakkoon rakennuksesta, jossa nämä ongelmat ovat muhineet jo vuosia. Lasku veronmaksajille tästä yksittäisestä tapauksesta on pelkästään suorina kustannuksina noin 2 miljoonaa. Helsingin talous on vahva ja nyt on aika kuroa umpeen tätä korjausvelkaa.

Ongelmien pyörittelyn sijaan on myönnettävä, että meillä on valitettavasti rakennettu sutta ja korjattava rakennukset kuntoon – tietoa kyllä riittää. Ihmisten terveys ei kuulu kokeilukulttuuriin ja on täysin vastuutonta altistaa ihmisiä pysyville terveyshaitoille.Tiedän tämän myös omasta kokemuksestani – täysin terve perheemme sairastui vanhassa kodissamme ja syy-yhteys todennettiin. Suosittelen perehtymään professori Mirja Salkinoja-Salosen tutkimuksiin kosteusvauriomikrobien myrkyllisyydestä, niiden pesiytymisestä rakenteisiin, kyvystä mukautua muuttuviin olosuhteisiin ja terveysvaikutuksista. Sieltä löytyy myös selitys sille, miksi ihmiset reagoivat ja miten. Uskon, että Salkinoja-Salonen on oikeilla linjoilla sen suhteen missä ongelman ydin on. Ongelmat ovat siis tunnistettu, nyt pitää vielä huolehtia siitä että ne tunnustetaan yleisesti ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Tässä kansanedustaja Satu Hassin perusteellinen kirjoitus aiheesta.

Rakennusteollisuutta ja tilaajia ei pidä päästää kuin koira veräjästä. Kyse on pitkälti asenteista, välinpitämättömyydesta ja huolimattomuudesta. Peräänkuulutan vastuullisuuta, ammattiylpeyttä ja oman työn arvostusta, jonka tuloksena syntyy terveitä ja pitkäikäisiä rakennuksia, joissa ihmisten on hyvä työskennellä, olla ja elää.

Tässä linkissä virkistävän maalaisjärkinen ja ratkaisukeskeinen rakennusprojekti Kajaanista; Muutama pointti terveestä rakentamisesta ja sisäilmaongelmien ehkäisystä;
– Tuulettaminen ennen ja jälkeen pinnoittamisen – kosteus ja ärsyttävät yhdisteet haihtuvat ennen käyttöönottoa toisin kuin nykykäytännöillä
– Materiaalit eivät ole yhteensopivia. Täten niistä voi erittyä erilaisia yhdisteitä, jotka aiheuttavat reaktioita -> ennen tämä osattiin ja nytkin on mahdollista käyttää materiaaleja, joista ei aiheudu terveysahaittaa. Unohtakaa muovimatot.
– Liian varhainen pinnoittaminen aiheuttaa ongelmia rakennustyömailla -> jokaisesta pinnoitetusta pinnasta on otettava kosteusnäytteet. Märkää ei saa jättää pinnotteiden alle
– Rakentamiseen on varattava riittävästi aikaa suunnitteluvaiheessa ja työn valvonta on oltava kunnossa.

HELPPOA VAI MITÄ? – VAADITAAN NÄIN TOIMITTAVAKSI KAIKKIALLA!

Pormestariehdokas Jan Vapaavuoren helisevät vasket ja kilisevät kulkuset

Kun minä olin lapsi, istuin Helsingissä rukoushuoneen perällä ja kuuntelin imaamin laulavaa ääntä. Kun minä olin lapsi, meillä puhuttiin kotona suomea, ruotsia ja tataarin kieltä. Kun minä olin lapsi kuulin isäni suvun tarinoita monikulttuurisesta ja kansainvälisestä Viipurista. Kun minä olin lapsi, kertoi tataari isoäitini kuinka he asuttivat Katajanokan kodissaan Karjalan evakkoja. Kun minusta tuli nuori ja aikuinen jatkoin tätä rikasta elämää omannäköisenä maailmalla.

Kun tänään katson ympärilleni kotikaupungissani Helsingissä näen uusia häivähdyksiä tästä moninaisuuden rikkaudesta, mutta näen myös uhkakuvia ja pelkoja, joita en uskonut näkeväni. Syksyllä tein töitä sen eteen, että Helsinki myönsi kuntapaikat niitä tarvitseville täällä asuville alaikäisille turvapaikan saaneille nuorille. Halusin, että he voisivat aloittaa uuden elämän turvassa edes jossakin. Rahat kotoutumiseen tulevat valtiolta, joten oli käsittämätöntä, että Helsinki oli aluksi valmis lähettämään tänne jo juurtuneet nuoret Jyväskylään ja ympäri Suomea entistä rikkinäisempinä. Yksi näistä nuorista on 16-vuotias afgaanipoika Mahmoud, joka lopulta sai kodin siskoni perheestä Vantaalta. Unettomat yöt ja ahdistus lievenivät hitaasti, mutta varmasti ja nyt hänellä on enää huoli pikkuveljestä, joka jäi vieraiden hoteisiin lähtömaahan Iraniin.

Aikuisten turvapaikanhakijoiden tilanne on kärjistynyt kielteisten turvapaikkapäätösten tippuessa talven kuluessa. Monet päätökset ovat olleet virheellisiä, epäinhimillisiä, kohtuuttomia ja lain hengen vastaisia – osin myös rikkoneet lakia, kuten tänäänkin saimme HS:stä lukea. Helsingin Rautatieaseman edustalla olemme todistaneet jo usean viikon ajan pakolaisten hätää ja epätoivoa keskellä kylmää Suomen talvea. En tunnista omaa arvomaailmaani enkä oikeudenmukaisuutta hallituksen politiikassa enkä lainsäädännön tulkinnassa, joka karkottaa 18-vuotiaan kauas pois perheestään täysi-ikäisyyden varjolla. Ovatko tällaiset päätökset ihmisten tekemiä vai ovatko jotkut meistä jo muuttuneet koneiksi?

Me vihreät Helsingissä olemme tehneet parhaamme turvataksemme perusoikeudet myös pakolaisille ja paperittomille mm. sananvapauden sekä terveydenhuollon osalta. Kokoomuslaiset päättäjät ovat vaatineet rauhanomaista mielenilmausta purettavaksi ja suhtautuneet nihkeästi terveydenhuollon tarjoamiseen sitä tarvitseville.

Kokoomuksen pormestariehdokas Jan Vapaavuori toteaa Helsingin Sanomien 9.3. etusivun pormestarikampanjansa mainoksessa, että meillä helsinkiläisillä on onneksi suuri sydän, emmekä jätä ketään oman onnensa nojaan – ja että jatkossakin huolehdimme niistä, joita elämä on kolhinut. Tunnen Jannen ja arvostan hänen toimiaan –  taisi jopa olla niin, että Viipurin isoäitini hoiti häntä tovin lapsena. Mielelläni uskoisin siksi vaalimainoksen kieltä, mutta kokoomuksen teot ja linjaukset saavat sen kuulostamaan helisevältä vaskelta ja kilisevältä kulkuselta. Tänä aikana tarvitsemme rakkauden tekoja.

 

HYKS:n erikoissairaanhoito kehittää toimintaansa yhteistyössä potilaiden kanssa

Samalla kun poliittinen SOTE-keskustelu soutaa ja huopaa edestakaisin joka kolmas suomalainen sairastuu vuosittain syöpään. Pelkästään HYKS Syöpäkeskuksessa hoidetaan noin 24 500 potilasta vuodessa. Potilaiden lisäksi tauti koskettaa myös heidän perheitään ja läheisiään monin tavoin. Siksi onkin ilahduttavaa huomata, että lääkärivetoisessa organisaatiossa on haluttu lähestyä potilaan hoitoa kokonaisvaltaisemmin kuin ennen eikä politiikan ole annettu hidastaa uudistumisen tahtia.

Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että potilaat on otettu mukaan myös toiminnan kehittämiseen. Syksyllä 2016 HYKS Syöpäkeskuksessa aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen potilasraati, johon kuuluu Syöpäkeskuksessa hoidossa olevia tai hoidossa olleita potilaita. HYKS:ssä on kartoitettu syöpäpotilailta, heidän omasiltaan sekä syöpää hoitavalta terveydenhuollon henkilökunnalta erilaisia haasteita, joita he ovat kohdanneet arjessa, hoidon aikana tai sen jälkeen. Esiin on noussut mm. potilaan ja terveydenhuoltohenkilökunnan välinen vuorovaikutus ja potilaille lähetettävien ohjeiden ja kirjeiden puutteet.

Potilaita on ollut mukana myös uuden Siltasairaalan suunnittelussa, joka on HUS:n kaikkien aikojen merkittävin rakennushanke. Siltasairaalaan valmistuu uudet modernit tilat Syöpäkeskuksen ja Töölön sairaalasta siirtyvien leikkaustoimintojen käyttöön – pian valmistuva uusi Lastensairaala saa näin Meilahden mäelle hienon naapurin.

Digitaaliset palvelut tehostavat seurantaa, tiedon kulkua ja potilaan osallisuutta

Syöpäkeskus on ottanut aktiivisesti käyttöön myös erilaisia digitaalisia palveluja kuten Noona, joiden on tarkoitus antaa potilaille mahdollisuus asioida henkilökunnan kanssa vaivattomasti silloin kun potilaille parhaiten sopii. Ne ovat käytössä myös syöpähoitojen aikaisen voinnin ja hoitojen jälkeisen ajan seurannassa. Tavoitteena on myös palveluiden parempi kustannusvaikuttavuus – mukava asia myös veronmaksajien kannalta 🙂

Syöpäkeskuksen sivustolta löytyvät mm. rintasyöpä- ja eturauhassyöpäpotilaiden hoitopolut ja ajankohtaiset tiedot hoitoon pääsyajoista ja potilaiden tyytyväisyydestä keskuksen toimintaan. Potilaille avoimista lääkehoitotutkimuksista ilmoitetaan sekä Syöpäkeskuksen kotisivuilla että Kliinisen tutkimusyksikön Facebook-sivustolla. Keväällä aukeaa puolestaan Terveyskylä-verkkopalveluun uusi Syöpätalo, joka tarjoa tietoa ja tukea kansalaisille, hoitoa potilaille sekä työkaluja ammattilaisille.

Julkinen erikoissairaanhoito näyttää tässä esimerkkiä fiksusta tekemisen tavasta ja samalla se luo edellytyksiä yritysten innovaatioiden käyttöönotolle. Terveydenhoitoon yhdistyy näin kaikkia hyödyttävällä tavalla myös tutkimus- ja elinkeinopolitiikka. Minulla on ollut ilo olla vauhdittamassa ja tukemassa tätä toimintaa HUS:n hallituksen jäsenenä. Jos HUS pystyy levittämään vastaavat parhaat toimintamallit usealle erikoisalalle, niin sille saattaa avautua mahdollisuus ottaa ohjaava ja koordinoiva rooli helsinkiläisten ja muiden uusmaalaisten terveydenhoidossa uudessa SOTE:ssa.

Puhdasta asiaa

Näyteikkuna

Tuloksia aikaansaava kansainvälinen SOTE- ja uuden talouden osaaja 

Vastuu helsinkiläisten sosiaali- ja terveyspalveluista ja osasta elinkeinopolitiikkaa siirtyy todennäköisesti alkavalla valtuustokaudella maakuntaan. Tavoitteeni on varmistaa, että muutos on myönteinen helsinkiläisten osalta ja että palvelut rakentuvat järkeviksi ja yhteentoimiviksi. Ylimenokausi on haastava, mutta myös mahdollisuuksia täynnä.

Vihreät perusarvot kuten ilmastonmuutoksen torjunta, ekologisuus, eettisyys ja yhdenvertaisuus ovat minulle selviö. Huomioin ne kaikessa päätöksenteossa. Olen myös kulttuurin ja opetuksen puolestapuhuja. Vaaliteemat sivulta lisää tavoitteistani.

Rakkaudesta Helsinkiin, Suzan

Helsingin lastensuojelussa ja perhepalveluissa on johtamisvaje

Lastensuojelusta on päivän Helsingin Sanomien mielipideosastolla kaksi juttua rinnan. Alan työntekijä Helsingistä osuu asian ytimeen, hyvään johtamiseen tarpeellisuuteen  – sen sijaan alan suurimman ja hyvin rahoitetun järjestön johtajat tarjoavat ylätason sanahelinää, joka ei käytännössä johda parannuksiin. Helsingin lasten- ja perheiden palvelut sekä lastensuojelu kaipaavat kipeästi perhelähtöistä uudistamista ja hyvää näkemyksellistä johtamista. Vanha tie on kuljettu ajat sitten loppuun.  Asia on tärkeä myös siksi, että kustannukset ja palveluiden tarve on kasvanut vuodesta toiseen Helsingissä. On itseasiassa käsittämätöntä, miten tilanteen on vain annettu jatkua näin epätyydyttävänä hyvn pitkään. Katseeni kääntyy Helsingin Kokoomus vetoiseen SOTE-johtoon.

HUS:n lastenpsykiatria on kehittänyt toimintaansa ottaakseen vastaan jatkuvasti kasvavan potilasvirran ja se tekee hyvää yhteistyötä mm. kouluterveydenhuollon kanssa. Tämä ei kuitenkaan riitä jos Helsinki ei kanna vastuutaan ja laita lasten ja perheiden palveluita uuteen uskoon, Huonoja tuloksia tuottavat perheneuvolat olisi tullut räjäyttää” ajat sitten. Uudistetut palvelut / toimintamallit tulee ottaa käyttöön koko Helsingissä pikaisesti. Pyörää ei edes tarvitse keksiä uudestaan – riittää kun katsoo esim. miten Imatralla on onnistuttu todennetuin tuloksin. Parhaat asiantuntijat ja työntekijät tietävät kyllä mikä toimii. Eikö Helsingin virkamiesjohto tiedä vai eikö se välitä ?

Linkitän vielä HS:ssa 6.1. olleen kirjoituksen, mutta lukaiskaapa ne tämän päivänkin kirjoitukset. http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005034112.html

Guggenheimista

Guggenheim museopäätös tulee kaupunginvaltuuston käsittelyyn ensi viikon keskiviikkona 30.11. Aiheesta on keskusteltu paljon, mutta valitettavan musta-valkoisin kannoin. Päätös on valinta, jossa punnitaan ennen kaikkea erilaisia hyötyjä ja haittoja/riskejä. Näkökulmina ainakin nämä;

  • Kaupunkikuvalliset ja toiminnalliset, Elinkeinopoliittiset, Kulttuuripoliittiset ja Taloudelliset.

Eteläsatama ei minusta sijoituspaikkana ole paras mahdollinen ko museolle – Helsingin merellinen paraatiaukeama ei sitä tarvitse visuaalisesti. Tuohon kohtaan olisi helppo suunnitella monenlaista muutakin – parkkipaikaksi sitä ei tarvitse jättää – ja ylipäänsä tuon rantaraitin kohentaminen ja avaaminen olisi pitänyt olla kaupungin agendalla jo kauan sitten. Tarkastelua saisi kernaasti laajentaa maailmanpyörien ja altaiden ulkopuolellekin.

Henkilökohtaisesti olen alusta alkaen esittänyt Guggenheim museon sijaintivaihtoehdoksi Suvilahden/Hakaniemen ranta-aluetta, esim. hiilikasojen tilalle ja vaikka tuleviin Kruunusiltoihin yhdistettynä. Arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti nuo tänne suunnitellut ’hiilimökit” olisivat eteläsatamaa paremmin sinne myös istuneet. Alue olisi mahdollistanut myös vapaammat kädet mielenkiintoisille ratkaisuille ja rakennuksille Bilbaon tyyliin. Sieltä olisi sitten myös helppo jatkaa raitiovaunulla vaikka Vartiosaareen ei hiiltyneiden puiden/luonnon helmaan kun on saanut tarpeekseen rakennetusta kulttuurista. Luulisi turistejakin tällainen Helsingin erilaisten vahvuuksien kombinaatio kiinnostavan.

Harmi vaan, että muita kanssa päättäjiä tämä kaupunkikuvallinen ja toiminnallinen tarkastelu ei kiinnostanut… toisaalta tähän ”näköalattomuuteen” on saanut tottua taannoisesta Musiikkitalo sijoituspäätöksestä lähtien.Kesällä kävin Bilbaon Guggenheimissa ja näin miten hyvin se istui kaupunkirakenteeseen ja -kuvaan, pidin myös Gehryn rakennuksesta sekä museon sisällöistä ja pedagogisista projekteista. Bilbao efekti tuskin toteutuu vastaavasti Helsingissä, sillä siellä se oli osa laajempaa satsausta kaupungin kehittämiseen ja turistisesonki on pidempi mukavammasta ilmastosta johtuen.

Guggenheim ei meillä edistä mielenkiintoista kaupunkirakenteen eheyttämistä eikä meille ole tulossa Frank Gehryn kaltaista kiinnostavaa rakennusta. Toisaalta ehkä saisimme merellisen olohuoneen jos tavoite myös pääsymaksuttomista avoimista tiloista ja vapaasta flaneerauksesta alueella ja sen läpi toteutuisi.

Elinkeino- ja työllisyyspoliittisesti Guggenheim lienee hyvä asia Helsingille. Kulttuurin näkökulmasta ehkä myös – toisaalta on epäselvää miten ja mitä sopimus mahdollistaa?  Alustava sisältösuunnitelma pitää sisällään kotimaisten tekijöiden ja osaamisen nostamista. ja mainitsee design ja arkkitehtuuri painotuksesta. On kuitenkin epäselvää onko solmittava sopimus sellainen, joka todella mahdollistaa kotoperäisen osaamisen esiin nostamisen ja sisältöihin & toimintoihin vaikuttamisen. Valtuustolle tulevaan esitykseen on vihreiden toimesta lisätty vaatimus selvittää kotimaisten kuvataidetoimijoiden ja – toimintojen tukea osana pakettia. Toteutuuko tämä käytännössä ja Guggenheim säätiötä sitovana on toinen asia. Muutoinkin sopimusteksti ja juridiset ehdot ovat osin epäselvät.

Onko hanke taloudellisesti järkevä jäisi nähtäväksi. Tämän hetkiset laskelmat eivät minua ihan vakuuta helsinkiläisten veronmaksajien näkökulmasta. Valtio rahoituksessa mukana, hiukan suurempi osuus yksityistä rahaa ja eri sijainti, niin toivottaisin Guggenheimin tervetulleeksi Helsinkiin.

Green Talks: Nuorten mahdollisuus liikuntaan ja kulttuuriin

Green Talkissa puhuimme myös Helsingin kaupungin tarjoamista liikuntamahdollisuuksista ja nuorison osallisuudesta ja integroinnista osaksi yhteiskuntaa niiden avulla. Harrastuksilla on tässä tärkeä rooli. Helsingissä on paljon toimivia ratkaisuja: liikuntapaikkoja kaikenikäisille, nuorisolle urheilu- ja musiikkiharrastuksia. Liikunta ja musiikkiharrastukset eivät saisi olla vain rahasta kiinni. Pidetään näistä mahdollisuuksista kiinni tulevaisuudessakin.

Osaamista julkishallinnon hankintoihin ja palveluiden tuottamiseen

Julkiset hankinnat ja ICT ovat merkittävässä asemassa sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Valtuustossa tarvitaan myös tämän puolen osaamista, jotta palveluita voidaan kehittää sekä kustannustehokkaasti että asiakaslähtöisesti eli vaikuttavasti.

Tässä työni puolesta pitämäni esitys Pohjoismaisessa terveydenhuollon innovaatioiden eHealth workshopissa.

Mitä mieltä sinä olet? Miten mielestäsi teknologiaa voitaisiin hyödyntää ja kehittää käyttäjälähtöisesti Helsingissä eri ikä- ja sosiaaliryhmissä?  Kommentoi tätä kirjoitusta tai laita minulla sähköpostia!

PS. Jos haluat muutosta – tiedät ketä äänestää! 🙂