Ter­vey­den­huol­lon ke­hit­tä­mi­sen asian­tun­ti­ja­na olen seu­ran­nut huo­lis­sa­ni hal­li­tuk­sen kun­ta­uu­dis­tus­han­ket­ta se­kä yri­tys­tä uu­dis­taa so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mis­vas­tuu. Mi­nus­ta oli­si tär­keää ky­syä en­sin, mi­ten jul­ki­sis­ta pal­ve­luis­ta, ku­ten ter­vey­den­huol­los­ta, vas­tuus­sa ole­vis­ta or­ga­ni­saa­tiois­ta saa­daan tar­peek­si osaa­via mark­ki­na­toi­mi­joi­ta. Kun­tien, sai­raan­hoi­to­pii­rien ja maa­kun­ta­liit­to­jen ase­maa ja teh­tä­viä oli­si hy­vä poh­tia uu­del­leen täs­tä nä­kö­kul­mas­ta.

On jo pit­kään ol­lut sel­vää, et­tä ny­kyi­sen kal­tai­nen kun­ta­ve­toi­nen mal­li ei toi­mi Uu­del­la­maal­la riit­tä­vän hy­vin. Pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­tien liit­tä­mi­nen puo­li­vä­ki­sin yh­teen ei kui­ten­kaan rat­kai­se kaik­kein kes­kei­sim­piä on­gel­miam­me. Rat­kai­su voi­si ol­la sen si­jaan ai­na­kin kaa­voi­tuk­sen, asun­to­po­li­tii­kan, jouk­ko­lii­ken­teen, ym­pä­ris­tö­pal­ve­lu­jen ja ter­vey­den­huol­lon jär­jes­tä­mi­nen maa­kun­nal­li­ses­ti kun­ta­lii­tok­sis­ta riip­pu­mat­ta.

Hel­sin­ki ja muut Uu­den­maan kun­nat hoi­tai­si­vat it­se­näi­ses­ti niin sa­no­tut lä­hi­pal­ve­lut, ku­ten päi­vä­hoi­don, pe­rus­ope­tuk­sen ja ko­ti­pal­ve­lut. Ne tu­li­si tuot­taa käyt­tä­jä­läh­töi­ses­ti.

Meil­lä on jä­mäh­det­ty kiis­te­le­mään re­surs­sien li­sää­mi­ses­tä tai te­hos­ta­mi­ses­ta, vaik­ka pi­täi­si pyr­kiä vai­kut­ta­vuu­teen – kun­ta­lais­ten ja yh­teis­kun­ta­ta­lou­den nä­kö­kul­mas­ta. Jul­ki­sen sek­to­rin ja yri­tys­ten vä­li­nen yh­teis­työ kai­paa myös ny­kyis­tä jä­sen­ty­neem­piä ja hal­li­tum­pia muo­to­ja se­kä uu­den­lais­ten työ­ka­lu­jen, ku­ten in­no­va­tii­vis­ten ja esi­kau­pal­lis­ten han­kin­ta­mal­lien, tu­lok­sel­lis­ta hyö­dyn­tä­mis­tä.

Ra­pau­tu­van, keik­ka­lää­kä­rei­hin tu­keu­tu­van pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ohi ai­ka on aja­nut kauan sit­ten. Kun ot­taa huo­mioon nä­mä tar­peet, on­kin yhä vai­keam­pi ym­mär­tää, mik­si jot­kut ovat toi­vo­neet Hel­sin­gin ja Uu­den­maan sai­raan­hoi­to­pii­riä (Hus) pil­kot­ta­vak­si. Pi­kem­min­kin kan­nat­tai­si poh­tia, tu­li­si­ko pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ydin siir­tää pois kun­nil­ta.

Hu­sis­sa on läh­det­ty ta­voit­te­le­maan osaa­mi­sen vah­vis­tu­mis­ta ja kus­tan­nus­te­hok­kuut­ta mo­nin ta­voin. Yk­si niis­tä on toi­min­to­jen ja osaa­mi­sen kes­kit­tä­mi­nen. Esi­merk­ki uu­den­lai­ses­ta osaa­mis­kes­kit­ty­mäs­tä on uu­si Las­ten­sai­raa­la, jo­ka ra­ken­ne­taan toi­vot­ta­vas­ti pian. Sa­mal­la py­ri­tään myös tur­vaa­maan hen­ki­lö­kun­nan saa­ta­vuus hu­pe­ne­vien työn­te­ki­jöi­den mark­ki­noil­la.

Hu­sis­sa teh­tä­vää huip­pu­tut­ki­mus­ta ei puo­les­taan voi ol­la, jos toi­min­nal­la ei ole riit­tä­vän laa­jaa poh­jaa. Hus­lab, jon­ka pal­ve­luis­sa yh­dis­ty­vät ny­kyään pe­rus­ter­vey­den­huol­to ja eri­kois­sai­raan­hoi­to, on hy­vä esi­merk­ki lä­hes maa­kun­nal­li­ses­ti toi­mi­vas­ta ja kes­kit­tä­mäl­lä hyö­tyä tuot­ta­vas­ta Hu­sin lii­ke­lai­tok­ses­ta.